Vladimir vaatimus Irina

SUOMENNOS VENÄJÄN KIELELTÄ

JÄLJENNÖS

Venäjän vaakuna

PIETARIN KAUPUNGIN KÄRÄJÄOIKEUS

Viite Nro: 33–2893/2016 Tuomari: I.V. Lavrinenkova

VÄLITUKSEN MÄÄRITYS

Pietari 3 huhtikuuta 2016

Pietarin kaupungin käräjäoikeuteen siviilijutun tuomioistuimen täysistunto johon kuuluu:

Puheenjohtaja: J.K. Aleksandrova

Tuomarit: E.V. Zharochenzeva, Z.J. Ptohkova

Osallistui Syyttäjä: T.A. Spasskova

Sihteeri: A.V. Krasilnikova

Harkittaessa julkisessa oikeudenkäynissä Irina K. valituksen Pietari alueen Dzerzhinsky piirin oikeuteen päätös, päivätty 2 joulukuuta 2015, siviilijutun Nro 2-282/15 Vladimir U. kanne Irina K. vastaan, lasten palauttamista pysyvän oleskelumaan, kansainvälisen sopimuksen nojalla, kuultaessaan tuomarin J.K. Aleksandrova selostus, vastaajan selitykset, edustajansa – Karina Duvall, joka toimi kolmen vuoden valtakirjan, päivättynä 17 tammikuuta 2016 perusteella ja määräyksellä Nro 664038, päivättynä 3 huhtikuuta 2016, kantajan, ja edustajansa Ljudmila Y. selitykset, joka toimii valtakirjan 2 helmikuuta 2015 ja määräyksen Nro 27, 1 elokuuta 2015 perusteella, syyttäjän lausunto, Pietarin kaupungin käräjäoikeuden siviilioikeuden tuomioistuimen täysistunto

TOTESI:

Vladimir U. jätti Pietarin kaupungin käräjäoikeuden Dzerzhinsky piirin oikeuteen oikeuskanne Irina K. vastaan joissa hän vaatinut palauttaa lasten pysyvän oleskelumaan kansainvälinen sopimuksen nojalla.

Esitettyjen vaatimuksen vahvistukseksi kantaja osoitti, että 7 lokakuussa 2009 Helsinkin maistraatissa Suomessa oli allekirjoitettu avioliiton sopimus hänen ja vastaajan välillä, minkä takia vastaaja, Irina K. muuttui Suomeen, missä kantaja työskentelee Nokia Yrityksessä pysyvän perusteella. Nykyaikana kantaja työskentelee pysyvän perusteella Microsoft Mobile Oy yrityksessä, IT osaston vanhempi insinööri – ohjelmoja. Kantaja asuu Suomessa yli 14 vuotta, omistaa 75 nelioiden huoneisto. Osapuolet ovat asuneet kantajan huoneistossa, osoite: Satulakuja 4 E 51, 01200 Vantaa, Suomi.

24 joulukuuta 2012 kantajan ja vastaajan perheessä syntyi lapsi Natasha, syntymäpaikka: kaupunki Vantaa, Suomi.

Vantaan käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti, Suomi, 11. helmikuuta 2014 osapuolten avioliitto oli kumotu.

Kaupungin Vantaa käräjäoikeuden päätöksen mukaisesti 23. joulukuuta 2014 lapsille oli määrätty vanhempien yhteis huolto, Natasha asuinpaikaksi oli määritelty isän luo, hänen asuinpaikan mukaan, Suomessa.

Syntymistä alkaen Natasha asui vanhempien kanssa Suomessa, 10 marraskuun 2014 alkaen 21 tammikuun 2015 asti lapsi vieraili lastenkoti ”Merivesi”, joka sijaitsee kaupungissa Vantaa, Suomessa.

Helmikuussa 2015 Irina K. ja hänen lapsi, ilman kantajan lupaa, ja Kaupungin Vantaa käräjäoikeuden päätösten rikkomalla, ylittivät Suomen rajaa, näin vastaaja riisti kantajaa mahdollisuutta henkilökosketus oikeudesta tytär kanssa, osallistumaan tytär kasvatusta ja kehittamista, näin rikkomalla lain suojeleva lasten huolto oikeudet toista vanhemmista.

Perustaessa esitettyjen asianhaarojeen, osoittaessa siihen, että Haaga Yleissopimuksen 25 lokakuuta 1980 (jäljempänä – Yleissopimus) lasten varkauden koskevien siviili-oikeudellisten näkökohtiin , joka tuli voimaan Venäjän Federaatiossa 1 lokakuuta 2011, Venäjän Federaatio sitoutui täyttämään velvoite välittömästi palauttamaan lasten, jotka laittomasti siirretty tahansa Sopimuksessa osallistuvien maasta, tai pidätetty tahansa Sopimuksessa osallistuvien maissa, ottaen tarkemmin ilmoitetut vaatimukset ja vaadittaessa vaatimusten täyttämiseen, Vladimir U. pyysi velvoittamaan Irina K. palauttaa alaikäinen Natasha, syntymäaika 24 joulukuuta 2012 pysyvän oleskelumaan – Suomeen, kansainvälisen Sopimuksen Venäjän Federaation mukaisesti– Haagan Yleissopimuksen 1980, lasten varkauden koskevien kansainvälinen- oikeudellisen näkökohdista.

Pietarin kaupungin aluella Dzerzhinsky käräjäoikeuden päätöksellä 2 joulukuuta 2015 Vladimir U. oikeuskannen vaatimukset oli hyväksytty.

Tuomioistuin määritti alaikaisen lapsen Natasha, suntynyt 24 joulukuuta 2012, välitön palautus pysyvän oleskelu maahan – Suomeen, Venäjän Federaation kansainvälisen sopimuksen lasten varkauden koskevien kansainvälinen- juridisen näkökohtien nojalla.

Tuomioistuin velvoittanut Irina K., syntynyt 5 lokakuuta 1980, päätösten voimaan tulosta vuorokauden aikana luovuttamaan alaikäinen lapsi Natasha, 24 joulukuuta 2012 syntynyt, sekä lapsen henkilö asiakirjat omistukseen Vladimir U., 4 maaliskuuta 1977 syntynyt , Suomeen siirtoon varten.

Tuomioistuin velvoittanut Irina K. olla esteettomana alaikäisen Natasha luovuttamiseen ja hänet siirron pysyvän asuinpaikaan Suomen alueella.

Tuomioistuin osoittanut siihen, että Irina K. voi välttyä pakkotoimen piteistä määräyksen täyttämistä, turvaamalla Natasha, 24 joulukuuta 2012 syntynyt, palautus Suomeen.

Valituksessa ja liitteissä siihen Irina K. pystyy kysymys tuomioistuin päätösten kumotusta, katseltaessa se laittomaksi ja perustamattomaksi, pyytää tehdä toinen päätös hylkäävä Vladimir U. ilmoitettujen vaatimusten, osoittamalla valituksessa siihen, että ensiasteen tuomioistuin muutoksenhaun päätöksen tekemällä ei ottanut huomioon merkkitävät asianhaarat, joilla on merkitystä asialle:muuttaessa Venäjän federaation alueelle Natasha ei ole oleskelulupaa Suomeen; maan muuttopalvelun kielto Natasha oleskeluluvan antamissa Suomeen; Natasha terveyden pahentaminen kun hän asui isän kanssa, mitä vastaajan mieltä todistaa se, että kantaja ei huoli nuorten tytär terveyden olosuhteet; Natasha tarve siirtää Venäjän Federaation alueelle terveyden pahentamisen takia ;Natasha usein asuinpaikojen muutokset oleskelun aikana Suomessa; lapsen monenkuukautinen asuminen Norjassa; molempien vanhemien Venäjän Federaation kansalaisuuden omistaminen.

Vastaaja ja hanen edustaja - valtakirjan ja määräyksen perusteella toimiva K.M. Duvall, saapui tuomioistuimen täysistunnon istuntoon, valituksessa esitetty perusteet ja liitteet siihen vahvistanut, vaativat sen hyväksymisestä.

Kantaja ja hänen edustaja valtakirjan ja märäyksen perusteella toimiva, saapui tuomiostuimen täysistunnon istuntoon, vastustaneet valituksen hyväksymisen vastaan, pyytäneet jäädä ensiasteisen oikeuteen päätös ilman muutosta.

Kolmanen osapuolet, jotka tiedottiin tietyllä tavalla valituksen käsittelyn päivästä, ajoista ja paikasta ( jutun sivu 92-95, nidos 4) tuomioistuimen täysistunnon istuntoon eivät saapuneet, poisjäännin oikeudenkäyntitilaisuuden kunnioittavia syitä ei ole esitetty, asian käsittely heidän ja edustajien poissaloissa pyynnöstä ei ole, siitä johtuen ja pykälien 167 ja 327 Venäjän Federaation Siviili prosessiaallisen Lakikokoelman perusteella tuomioistuimen täysistunto katsoo mahdollisena oikeudenjutun käsitellä heidän poissaolessa.

Tuomioistuimen täysistunto, tarkistaessaan oikeusjutun asiapaperia, kuultuaan osapuoten selitykset, heidän edustjaien, kuultuaan syyttäjän lausuntoa, joka pitänyt, että ensiasteen oikeuteen valittu päätös tulee jäädä ilman muutoista, valitus – ilman hyväksymistä, käsiteltaessa valituksen asiahaarat ja liiteet siihen tulee seuraaviin:

Kansainvälisen yksityisoikeudesta koskeva Yleissopimus hyväksyttiin Haagan konferenssin Neljätoista istunnossa.

Edellä mainitun Yleissopimuksen 38 pykälän mukaan, maille, jotka eivät kuuluu Neljätoista istunnon Konferenssiin, annettiin oikeus yhtyä siihen.

Näin, Venäjän Federaatio yhtyi Yleissopimukseen Federaalisen lain Nro 102-FL, 31.toukokuu 2011 ”Venäjän Federaation Yleissopimukseen liittymistä lasten varkauden Siviili-oikeuden näkökohtien” mukaan.

Yleissopimus tuli voimaan Venäjän Federaatiossa 1 lokakuuta vuoden 2011 alkaen, eli ensimäisenä päivänä kolmannen kalenteri kuukauden liitymis asiakirjan tallettamisen jälkeen (Yleissopimusten 38 pykälä).

Venäjän Federaation Siviili-prosessuaalisen Lakikokoelman pykälän 244.12 mukaan lasten palauttamisten tai helppopääsyisyys oikeuden täyttämistä Venäjän Tasavallan kansainvälisen sopimuksen nojalla jutut tulee käsiteltavaksi ja ratkaistetaan kannetuotannon yleissääntöjen mukaisesti mukaan erikoiset, sovittiin Venäjän Tasavallan kansainvälisen sopimuksessa ja tässä luvussa.

Yleissopimuksen alan subjektinä katsotaan alle 16 vuodenikäiset lapset, ja joilla on asuinpaikka sovittavissa maissa, luonnolliset ja oikeushenkilöt, joilla on lasten huolto oikeudet, sekä henkilöt, jotka laittomasti ovat siirtäneet lapset tai pidättännet niitä.

Ensiasteen tuomioistuin tunnisti, ja osapuolet eivät kiistää, että 7 lokakuuta 2009 Helsinkin maistraatissa, Suomessa oli rekisteröity avioliitto Vladimir U. ja Irina K.

Molemmat osapuolet ovat Venäjän Tasavallan kansalaiset. Osapuolet eivät ole muista maista kansalaiset.

Vadimir U. on rekisteröity osoitteella: Moskovan alue, kaupunki Chernogolovka; Irina K. – kaupunki Pietari.

Vladimir U. kasuu Suomen alueella oleskeluluvan perusteella. Irina K. oli väliaikainen lupa, jonka voimassaolo päätyi kesällä vuoden 2015.

24 joulukuuta 2012 kantajan ja vastaajn perheessä syntyi tytär, Natasha, syntymäkoti – kaupunki Vantaa, Suomi.

Kaupunkin Vantaa, Suomi, käräjäoikeuden päätöksellä 11 helmikuuta 2014 avioliitto oli kumotu.

Kaupunkin Vantaa, Suomi, käräjäoikeuden päätöksellä 23 joulukuuta 2014 määritetty vanhempien lastenyhteishuolto, ja Natasha asuinpaikaksi määrättiin isän luo, hänet asuinpaikan mukaisesti.

Miten oli mainittu aikaisemmin, esittäessä tätä vaatimukset isä osoitti, että vuoden 2015 helmikkuussa Irina K. lasten kanssa ilman isän lupaa Vantaan käräjäoikeuden päätöksen rikkoessa, ylitti Suomen rajaa, näin riisti kantajan mahdollisuutta henkilökosketusta tytär kanssa, osallistumista kasvatuksessa ja kehittamissa, ja rikkoessa siten toisen vanhemmista lasten huollon oikeutensa.

Asiassa esitetyn riidän ratkaistaessa, ja hyväksyessä Vladimir U. vaatimukset lapsen palauttamista maan pysyvän asuinpaikaan, kansainvälisen sopimuksen nojalla, ensiasteen tuomioistuin, käyttäessä perus periaateet Yleissopimuksen, 25 lokakuuta 1980, lasten varkaudesta koskevia siviili-oikeuden näkökohtia, jotka tarkoittavat lasten palauttaminen kotimaahaan, joka oli laittomasti siirretty pois, tuli päätökseen, että asianhaaroista lähtien, alaikaisen Natasha pysyvän asuinmaaksi tunnustettiin Suomi, mistä lähtien on olemassa oikeudelliset perusteet lapsen Suomeen palauttamista.

Tuomioistuimen täysistunto pitää huomion kiinnittavana valituksen todisteita ja liitteet siihen, kuitenkaan ei pidä mahdollista suostumaan Pietarin aluen Dzerzhinsky käräjäoikeuden todiste, koska todiste eivät vastaa asian seikkaan, ensiasteen tuomioistuin tunnusti virheellisesti asiaalle merkittävät asianhaarat, ensiasteen tuomioistuin ei onnistu todistamaan asiassa tunnustettu merkittävät asianhaarat.

Näin, Yleissopimuksen johdannon mukaisesti, se on suunnattu lasten suojeluun kansainvälisen mitassa, lasten siirron vahingollista seurauksista tai pidättämistä, proseduurien järjestämiseen, jotka turvaavat lasten välitöntä paluuta pysyvän asuinmaahaan, ja lasten helppopääsyisyyden oikeuteen turvaamiseen.

Yleissopimuksen pykälän 3 mukaisesti lasten siirto tai pidätys katsotaan lainvastaiseksi, jos: a) se suoritetaan lastenhuolto oikeuteen rikoksellisellä tavalla, jos nämä oikeudet annettiin joku henkilölle, laitoksille tai toiselle elimille, yhdessä tai yksilökohtaisesti, tämän maan lainsäädännön mukaisesti, jossa lapsi asui ennen siirtoa tai pidätystä; ja b) siirron aikana nämä oikeudet suoritettiin tehokkasti, yhdessä tai yksilökohtaisesti, tai tuli täytettäväksi, jos siirto tai pidätys ei tapahtunut.

Yleissopimuksen tärkein tavoiteena katsotaan, laittomasti pois siirrettyjen lasten palautus pysyvään asuinmaahaan, minkä takia, jotta lasten pidättämisen tunnistaminen laittomaksi Yleissopimusta pykälän 3 mukaan ja lasten palauttamista kysymyksen ratkaisemiseen täytyy ensin ottaa selvää mikä maa pitää lasten pysyvänä maana.

Lasten pysyvän kotimaana katsotaan tämä maa missä lapsi asuu tosiasiallisesti, mikä täytyy määritellä huomioon ottaen tietyn jutun kaikki asianhaaraat.

Pysyvän asuinmaan määrittelyn tärkein kriteerina katsotaan lasten yhdentymisasteen taso sosiaali- ja perheeseen ympäristöön. Lisäksi täytyy ottaa huomioon lasten muuton syy, ajanpituus lasten asumista maassa tai toisessa, lasten käynti koulussa, lastentarhassa.

Ensiasteen tuomioistuin tyydytti Vladimir U. oikeuskannen vaatimukset, ottaessa huomioon Vantaan käräjäoikeuden päätös, päivättynä 23 joulukuuta 2014, jonka mukaan määrittiin molempien vanhempien yhteishuolto, Natasha pysyvän asuinpaikaksi määrittiin isän asuinpaikka Suomessa.

Sen mukana, tuomioistuimen täysistunto pitää tärkeänä osoittamaan siihen, että silloin, kuin Irina K. muutti lasten Suomesta Venäjään – helmikuussa 2015- Kaupungin Vantaan käräjäoikeuden päätös ei ole vielä voimassa. Kaupungin Helsinki Hovioikeus Irina K. jäi tyydyttämättömänä Irina K. valitus 20. marraskuuta 2015 ( jutun sivu 129 – 136, nidos 3).

Lisäksi, kyseinen päätös ei sisällä tietoja lasten asuinpaikasta.

Kuten osoitettu aikaisemmin, yhtenä kriteerina, jotka mahdollistavat tunnistamaan toimet laittomaksi on, että yksi osapuoli vietti lasta pois pysyvän asuinmaasta ja lasten muuttoa on lasten huoltooikeuden rikkominen.

Siten, tässä tapauksessa Natasha muutto Suomesta Venäjän Federaation alueelle, ottaen huomioon, että lasten muuton ulkomaille hetkellä ei vielä oli voimassa käräjäoikeuden päätös lapsen asuinpaikan määritelystä ja Yleissopimuksen pykälän 3 vaatimusten nojalla Irina K. toimintaa ei saa tunnustaa laittomaksi.

Tuomioistuimen täysistunnon on sitä mieltä, että Venäjän kansalaisuuden omistava lapsen muutto Venäjän Federaatioon ei rikkoa isän huoltooikeudet, eli vanhempien oikeudet.

Ei suostumalla ensinasteen tuomioistuimen päätöksen kanssa, tuomioistuimen täysistunto huomaa myös se jutun merkittävät asianhaarat, kuten lapsen oleskeluluvan puute tässä maassa, kun vastaaja vei Natasha Suomesta ja lapsen oleskeluluvan puute nykyaikaan.

Jutun materiaalit vahvistavat osoitetut asianhaarat., ja osapuolet eivät kiistä niitä.

Ottaen huomioon, että Natasha pysyvästi, vuoden 2015 helmikuun alkaen asuu Pietarissa, Irina K. pysyvän rekisteröinti paikan mukaan, ja missä Paikallisen kunnan Nro 65 Kuntajohtajan lausunnon mukaisesti lapsille on järjestetty kaikki tarpeelliset suhteet asumiseen ja kehittömiseen (jutun sivu 235, nidos 3), osapuolet eivät peruuttaneet rekisteröinnistä Venäjän Federaatiossa muuttaessa Suomeen, lasten iän ottaen huomioon lasten muutto hetkellä Suomesta– 2 vuotta ja 1,5 kuukautta, josta, ja mitä osapuolet eivät kiistää ja jutun materiaalit vahvistavat se, Natasha asui muutamat kuukaudet Norjassa ( mihin hänet vei kantaja vastaajan luvan saamatta ja asui siellä, kuten seuraa Hovi oikeuden päätöstä, 23 joulukuuta, 2014, heinäkuuta alkaen ja lokakuun asti vuoden 2013 (jutun sivu 38, nidos 1,) kun Vladimir U. sinänsä tänä aikaa asui Suomessa) Natasha suomen kielen taitoa puutuu kokonaan, käynti erilaisten lääke – ja lasten kehitys laitoissa (asian sivua 16-31, nidos 3) tuomioistuimen täysistunto ei voi suostuu ensiasteen oikeuteen päätösten kanssa siitä, että Natasha pysyvä asuinpaikaksi märitelty Suomi. Asuva Pietarin alueella vuoden 2015 helmikuun alkaen hän on saapunut sosiaali- ja perheesen ympäristöön yhdentymisasteen merkittävä tasoa Venäjän Federaatiossa, siitä lähtien lapsen pidättäminen ei saa tunnistaa laittomaksi Yleissopimuksen pykalän 3 mukaan.

Se, että Natasha käytti lasten päiväkodeissa Suomessa lyhyen ajan pitkiin – vuoden 2014 marraskuun 10 alkaen ja vuoden 2015 21 tamiikuun asti, ei puhu lasten yhdentymisasteiden sosiaali ympäristöön, ja ei sallii määritellä Suomi pysyvän asuinpaikaks

Lisäksi, Yleissopimuksen pykälän 13 mukaan, kyseisen maan Oikeudellinen tai Hallintoviranomainen ei ole velvollinen määritellä lapsen palautus, jos henkilö, laitos tai joku muu järjestö, jotka ovat siitä vastaan, voi todistaa, että: henkilö, laitos tai joku muu järjestö, jokä piti suorittamaan lasten huolto velvollisuudet, tosiasiallisesti, lapsen siirron tai pidättämisen hetkellä ei siitä täyttänyt,tai antanut suostumuksensa siirtoon tai pidättämiseen tai ei katunut myöhemmin siitä; tai b)on olemassa vakava riski siitä, että lasten palauttaminen voi luoda hänelle fyysistä tai henkistä uhkaa tai joku toisella tavalla sietämätön olosuhteet.

Venäjän Federaation Perhe Lainkokoelman kohdan 1 pykälän 63 mukaisesti vanhemmat ovat vastuullisia lasten kasvatusta ja kehittämistä. Ne ovat velvollisia heidän lasten terveyden, fyysisen, psyykisen, henkisen, moraalisen kehittämistä. Lasten etujen turvaaminen se on vanhempien tärkein huolenpito. Vanhempien oikeuden suorittaminen ei anna vanhemmille oikeutta tuottamaan vahinkoa lasten fyysisen ja psyykkisen terveydelle, heidän moraalisen kehittämiselle.

Edellä mainitun normien lähtien seuraa se, että Venäjän Federaation Perheen Lakikokoelma myös toteuttaa lasten etujen parhaiden turvaamisen periaate ja määrittelee kieltöä fyysisen tai psyykisen vahingon aiheuttaminen.

Lasten oikeuteen Ihmisoikeusvaltuutetun lausunnon mukaisesti, kun molemmille vanhemmille on määritelty tasaiset lasten huoltooikeudet, kantajan lasten huoltooikeudet eivät kärsi Venäjän Federaation alueella, mutta Natasha muutto äidiltä isän luokseen, asuinpaikaan Suomen Tasavallassa, ottaen huomioon, että Natasha on useat sairaukset, voi aiheuttaa lapsille fyysinen vahinkoa (jutun sivu 168, nidos 3).

Jutussa esitetty potilastietoja (jutun sivut 16-18, 21-29,56-58, nidos 3) todistavat se , että Natasha on muutamia tauteja.

Näin, edellytetty Yleissopimuksen 13 pykälän poikkeukset perusperiaatteista lasten välitön palauttamista paikaan, mistä niitä laittomasti siirettiin, myös mahdollistavat tulla johtopäätökseen, että ei ole perusteita vaatimuksien tyydyttämiseen.

Edellä esitetyn perusteella ja pykälän 328 Venäjän Tasavallan Siviili-prosessuaalisen Lakikokoelman, Pietarin kaupungin käräjäoikeuden tuomioistuimen täysistunto.

PÄÄTTI:

Pietarin kaupungin alueen Dzerzhinsky oikeuden päätös 02.joulukuuta 2015 kumotaan.

Vladimir U. vaatimus Irina K. lapsen palautumista asuinmaan kansainvälisen sopimuksen nojalla, on hylätty.

Puheen johtaja: [allekirjoitus]

Tuomarit: [allekirjoitus] [allekirjoitus]

VIRALLINEN LEIMA:

(Pietarin kaupungin alueen Dzerzhincky käräjäoikeus

Valtion vaakuna)

LEIMA: JÄLJENNÖS ON OIKEA

Tuomari: [allekirjoitus] I. Lavrinenkova

Sihteeri: [allekirjoitus] A. Krasilnikova_

Omeltu ja numeroitu: 9 sivua